Ampumalajien esittelyä

Kerään tähän artikkeliin esittelyjä erilaisista Suomessa harrastettavista ampumalajeista. Lisään lajeja ja laajennan kuvauksia sitä mukaan kuin ehdin.

Tämä artikkeli avannee ampumaharrastuksen monipuolisuutta ja osoittaa, että kyse on paljon muustakin kuin pahvisen taulun "räiskimisestä".

Vakuutuskorvausten valossa ampumaharrastus on yksi turvallisimmista urheilulajeista. Suomessa on yli puoli miljoonaa aseluvanhaltijaa, joista ilmeisesti noin 100 000 omistaa myös käsiaseita. Näillä harrastusta varten omistetuilla luvallisilla aseilla tehdään häviävän vähän rikoksia, mutta ne tarjoavat mielenkiintoisen ja hyödyllisen harrastuksen sadoille tuhansille suomalaisille. Lisäksi Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi on ensiarvoisen tärkeätä, että suomalaiset vaalivat elinvoimaista asekulttuuria. Kriisin käynnistyttyä ei ampumataitoisia ja asetekniikkaa tuntevia kansalaisia pystytä enää mistään taikomaan vaan tiedot ja taidot on säilytettävä sukupolvesta toiseen aktiivisella harrastamisella.

Siluettiammunta

Tässä lajissa ammutaan erilaisilla käsiaseilla ja kivääreillä teräslevystä tehtyjä, kaatuvia eläimen siluettikuvia. Tarkoitus on osua kuvaan siten, että se kaatuu jalustalta.

Ampumamatkat ovat aseesta ja lajista riippuen 25-500 m. Kilpailusuoritus ammutaan aina neljällä eri ampumamatkalla, esim. 25-50-75-100 m (pienoispistooli, ratapistooli), 50-100-150-200 m (isopistooli), 200-300-385-500 m (kivääri).

Suomenkieliset säännöt ja muuta tietoa löytyy Suomen Ampumaurheiluliiton Siluettijaoksen sivuilta.

Laji vaatii suurta tarkkuutta, koska ampumamatkat ovat todella pitkät. Laukausmäärä kilpailusuorituksessa on 40-60, ja haasteena on itse ampumasuorituksen lisäksi se, että pystyy keskittymään jokaiseen laukaukseen huolimatta aseen kovasta rekyylistä. Aseeseen on haettava tähtäinsäädöt usealle ampumamatkalle ja tähtäimiä on osattava säätää kilpailusuorituksen aikana.

Tässä lajissa patruunat ladataan lähes poikkeuksetta itse, koska pitkien ampumamatkojen vuoksi aseesta on saatava irti paras mahdollinen käyntitarkkuus ja kaatotehon tulee riittää myös kauimmaisten teräskuvien kaatamiseen.

Siluettikilpailujen ampumarata näkyy oheisesta kuvasta.



Seuraavassa kuvassa näkee tyypillisimmän ampuma-asennon, selällään maaten ase sääreen tuettuna. Ampujaa avustaa aina ns. spotteri, joka seuraa kaukoputkella jokaisen laukauksen ja ilmoittaa ampujalle osumakohdan. Spotterin antamien tietojen avulla ampuja osaa säätää tähtäimiä tai muuttaa tähtäyspistettä olosuhteiden vaatimalla tavalla. Esim. ote aseesta, valaistus ja tuuliolosuhteet vaikuttavat osumapisteeseen.



IPSC eli Practical

IPSC-ammunnassa haetaan tasapainoa tarkkuuden, nopeuden ja voiman välillä.

Ampumasuoritus tapahtuu elektronisen ajanottolaitteen kanssa, joka rekisteröi jokaisen laukausäänen ja mittaa ajankohdan sadasosasekunnin tarkkuudella. Ampujat laitetaan paremmuusjärjestykseen jakamalla tauluista lasketut osumapisteet suoritukseen käytetyllä ajalla. Pisteytykseen vaikuttaa myös aseen patruunan teho, joten kilpailijan käyttämän patruunan mukaan hänelle lasketaan tauluista joko minor- tai major-pisteet.

IPSC:n säännöt ja muuta tietoa löytyy Suomen Ampumaurheiluliiton Practical-jaoston sivuilta.

Tässä kuvia IPSC stageista eli ampumapaikoista.





Patruunoiden jälleenlataus

Tämä ei ole varsinainen kilpalaji, mutta oleellinen osa monen ampujan ja metsästäjän harrastusta.

Kustannussyistä, parhaan käyntitarkkuuden saamiseksi tai käyttötarkoitukseen parhaiten sopivan patruunan saamiseksi se on ladattava itse.

Patruunaa ladattaessa otetaan huomioon mm. seuraavia asioita:
- mikä nalli, onko tarpeeksi syvälle istutettu, riittääkö teho ruutimäärälle vai onko liian tehokas
- kenen tekemä hylsy, vaikuttaa sen sisätilavuuteen ja sitä kautta ruutiannoksen aiheuttamaan painetasoon
- ovatko hylsyt riittävän samanmittaiset vai pitääkö trimmata
- ovatko hylsyjen suut symmetriset vai pitääkö jyrsiä
- supistaako hylsy minimimittaan (kuluttaa hylsyä), lähes aseen patruunapesään sopivaksi (voi joskus jumittua) vai supistaako pelkkä kaula (tarkkuus paras, säästää hylsyä, mutta saattaa jumittua mikä on ongelma esim. metsästystilanteessa)
- alkaako hylsy tulla tiensä päähän eli hajota, ei saa päästää hajoamaan ammuttaessa vaan on osattava poistaa käytöstä ennen sitä
- mikä luoti: materiaali, muoto, pituus, paino, rakenne, aineen pehmeys, ballistinen kerroin, halkaisija, valmistuslaatu, hinta
- sopiiko luoti rihlannousuun ja aiottuun lähtönopeuteen eli stabiloituuko kunnolla
- kestääkö luoti aiotun lähtönopeuden hajoamatta
- käykö luoti tarkasti juuri aiotussa aseessa, selviää vain testaamalla
- mikä ruuti: onko palonopeus oikea, täyttääkö hylsyn sopivasti, saavutetaanko haluttu lähtönopeus, pysyykö painerajoissa, miten käyttäytyy annoskoon ja paineen lähestyessä maksimia
- mistä valmistuserästä ruuti on
- niipataanko luoti paikalleen vai pysyykö ilmankin
- patruunan kokonaispituus: mahtuuko lippaaseen tai rullaan, syöttääkö lippaasta luotettavasti, mahtuuko patruunapesään, nojaako luoti rihloihin, onko ruutitila sellainen että paineet ovat sopivat

Patruunoiden erilaisista variaatioista tehdään pieniä koe-eriä, jotka käydään ampumassa huolellisesti. Patruunoista mitataan luodin lähtönopeus valokennoilla varustetun laitteen avulla sekä tarkistetaan käyntitarkkuus ja painetaso. Metsästäjät myös tarkistavat joskus luodin toimivuuden osumassa eli laajeneeko se tarkoituksenmukaisesti ja säilyykö ehjänä.

Patruunoiden jälleenlataus vaatii siihen tarkoitetut työkalut, suurta tarkkuutta ja paljon tietoa. Jälleenlataajan kirjahyllyssä on tyypillisesti kymmeniä kirjoja, jotka sisältävät lataamisessa tarvittavaa tietoa.

Kuvassa eri kalibereiden patruunoita.



Tässä kuvassa on erilaisia kaliberin 0.308" luoteja, joista valitaan käyttötarkoitukseen sopiva ja sen jälkeen kehitetään luodille omaan aseeseen sopiva lataus.



Luoti ja eri kalibereiden hylsyjä.



Kiväärillä ammuttu koekasa ja siitä kirjattuja tietoja.



Ote jälleenlataajan muistiinpanoista.



SRA eli Reserviläisammunta

Reserviläisammunta on IPSC-säännöistä suomalaisiin oloihin tehty sovellus. Tässä lajissa tarkoituksena on kehittää maanpuolustuksessa välttämättömiä aseenkäsittelytaitoja rynnäkkökiväärillä, tarkkuuskiväärillä, haulikolla ja pistoolilla.

Tietoa SRA:sta löytyy Reserviläisurheiluliiton SRA-sivuilta.

Kuva SRA-kilpailun ampumarastilta. Ampujan takana seisoo tuomari ajanottolaitteen kanssa. Tuomari valvoo samalla suorituksen turvallisuutta ja kuten IPSC-säännöissäkin, pienestäkin turvarikkeestä ampuja diskataan samantien koko kilpailusta. Diskaukseen riittää mm. se, että osoittaa aseen piipulla muualle kuin sallittuun suuntaan tai sormi on liipasinkaaren sisällä silloin kun ei katso tähtäimien läpi.



Kasa-ammunta

SAL Kasa-ammunta

Haulikkolajit Skeet ja Trap

SAL Haulikkolajit

Perinneaseammunnat

Reserviläisurheiluliitto Perinneasekilpailut

Hupiammunta, engl. Plinking

Hupiammunta, jota jotkut myös tuttavallisesti "räiskinnäksi" kutsuvat. Kaiken ammunnan ei tarvitse olla kilpailua tai kilpailuun valmistautumista. Ampua voi myös rentoutumismielessä.

Wikipedia: Plinking

Tässä esimerkiksi ammutaan 9 mm pistoolilla keiloja 150 metrin matkalla. Tulee ampumataito punnittua.



Rekyyli Team Challenge

Rekyyli-lehti RTC

Perinteiset pistoolilajit

SAL Pistoolilajit

Mustaruutiammunta

SAL Mustaruutijaosto

Cowboy Action Shooting

Classic Old Western Society of Finland

jne jne